Reissussa

Matkustaja

Tänään lähdettiin Titan kanssa reissuun. Aamulla aurinko paistoi hienosti, eikä kotona ollut mitään erityistä tekemistä, niinpä päätin että lähdetään mökillä käymään. Tavarat pakattuani lähdettiin käymään ensin pikaisesti tallilla neidin kanssa. Siivosin tallin samalla kun Titta teki tuttavuutta hevosten kanssa ja piti vahtia, ettei kissat pääse yllättämään.

 Perillä lähdettiin käymään katsomassa rannassa onko vesi noussut kuinka korkealle. Jäät olivat kaikki sulaneet, mutta vesi oli jonkin verran noussut ja Titalla näytti olevan hauskaa juoksennellessa edestakaisin.

Rannassa

Järvellä näkyy jotain..

Käytiin sukulaisiakin moikkaamassa ja samalla Titta näki beagle-tytöt Riitun ja Mayan. Kauhean murinan kanssa päästiin sisälle, kun Titta ja Maya huomasivat toisensa. Titta on niin dominoiva, että aivan omistajaakin hävettää kun koira luulee omistavansa joka paikan.. Hetken rauhoittelun jälkeen neidit kuitenkin rauhoittuvat, eikä ongelmia ollut.

Keppi piti yrittää tappaa

Käytiin vielä ennen kotiin lähtöä metsässä lenkkeilemässä. Hirven jälkiä näkyi paljon pehmeällä metsätiellä ja niiden hajujen perään Titta olisi kovaa ollut lähdössä. Metsä raikasi kun joutui neitiä huutamaan takaisin. Palasihan se koira onneksi, olisi sinne ollut ikäväkään sitä jättää.
Palattuamme kotiin, oli sohvalla loppuillan kaksi väsynyttä reissaajaa.


Ps. Kävimme Titan ja cavalierpoikien kanssa perjantaina moikkaamassa Senni-tyttöä ja hyvinhän se meni. Titta selvitti vain pennulle kuinka lähelle saa tulla ja kuinka toimitaan. Mitään isoa ärinäkohtausta se ei aiheuttanut ja Senniä näytti Titta kovastikkin kiinnostavan. Tittaa tuttuun tapaan kiinnosti ympäristö enemmän kuin yksikään koirista.

Senni

Tänään lähdin katsomaan kaverini luokse pientä "punaista paholaista", Senniä. Kylläpä pennulla osaakin olla terävät hampaat.. :) Vein tuliaisiksi ison pinon sanomalehtiä, niistä on kuulemma jostain syystä pulaa.
 Ja voi luoja kun oli suloinen koiruus. Tässähän ihan pentukuume nousee, niin vastustamaton Senni on! Kauanhan se jaksoi peuhata ja purra kaikkea mitä suuhunsa sai. Taisi ihmisten käsivarret ja matonreunat puruleluna kiinnostaa enemmän, kuin omat lelut.

Titta sai tyytyä jäämään vielä kotiin, ehkä loppuviikosta koirat tapaavat toisensa ja katsotaan kuinka homma lähtee luistamaan.
Titta pääsi aamusta cavalierpoikien Napin ja Nipsun kanssa metsälenkille. Oli taas lämmin ja hieno ilma ulkoilla, joten vierähtihän tunti nopeasti. Illasta rupesi kuitenkin taas neidin kierrokset nousemaan, joten lähdettiin pyöräilemään kuuden kilometrin lenkki, jonka päätteeksi käytiin vielä sänkipellolla jahtaamassa myyriä ja fasaaneja. Kotiin ehdittii juuri ennen Täykkäreitä, joita emäntä jäi katsomaan samalla kun Titta etsi itselleen omista kätköistään luun jota se jäi tyytyväisen oloisena mutustamaan.

Suloinen Senni

Kesä tulee!

Kesä tulee sittenkin! Tänään on nautittu lähes +20 asteen lämpö tiloista ja Titta onkin siitä ottanut kaiken irti. Ulkona on aurinkoa otettu ja välillä käyty retkeilemässä luonnossa. Käytiin 1,5h lenkki metsässä ja tulihan siellä lämmin emännälläkin. Ei oikein osaa pukeutua, kun näin yhtäkkiä tulee lämpimät ilmat.. Mutta taisi Titallekkin tulla riittävän lämmin juoksennellessa edes takaisin.

 Metsässä oli hirmuisesti muurahaisia. Aivan kuhina kävi, eikä Titta oikein asiasta tykännyt. Taisivat purra neitiä sen verran välillä, että pysyi koira liikkeessä..

Välillä piti poseerata.

Metsässä on hieno kulkea tähän aikaan vuodesta, kun linnut laulaa ja perhoset lentelevät. Titastakin huomaa kuinka se nauttii olostaan. Talvi tuntui olevan sille liian pitkä ja kylmä. Meni kovien pakkasten aikaan montakin viikkoa, ettei neitiä saanut ulos muuta kuin asioille, jonka jälkeen takaisin nopeasti sisälle. Emäntäkin on nyt samalla herännyt horroksestaan.

Perhosia näkyi paljon

"Katso kengurun loikkaa.."

Neidillä tuntui olevan hauskaa sen kirmaillessa ympäri heinäpeltoa. Emäntä vaan vähän tallusteli ympäriinsä ja kuvasi samalla kun koira kirmaili ympyrää etsiessään myyriä ja hiiriä. Muutama sattui kohdalle, mutta kovasta metsästämisestä huolimatta pääsivät tihulaiset karkuun. Ehkä ensi kerralla myyräjahdissa onnistaa..

Olisiko täällä heinikossa jotain...?

Loppumatkasta alkoi Tittakin olla hiukan rauhallisempi. Vaikka metsä olikin hyvin kuivanut niin kyllähän neidin muutamassa vesiojassa piti käydä kastautumassa ja samalla emäntä kastelemassa sukkansa. Kotiin tultua Titta sai ruuan ja meni tyytyväisen näköisenä ottamaan aurinkoa parvekkeelle.

Tallikoira

Kääpiöpinseri etsii aina aurinkoisen paikan...

Alkuviikko ollaan lenkkeilty normaaliin tapaan joko metsissä tai remmilenkeillä. Päästiin tiistaina pyöräilemäänkin ja Titta nautti hurjasti kun pääsi juoksemaan kunnolla. Torstaina haettiinkin Titalle uusi kaveri, punainen irlanninsetteripentu Senni. Ei toki meille, vaan kaverilleni. Saa nähdä minkälainen pari Titasta ja Sennistä kehittyy. Toivottavasti hyvä, sillä nämä kaksi koiraa olisi tarkoitus saada saman katon alle syksyllä kun muutetaan opiskeluiden takia Vaasaan.
Tänään lauantaina aamusta käytiin tunnin mittaisella remmilenkillä ja Titta oli tavalliseen tapaan intoa täynnä. Päivä meni kotona touhaillessa ja aurinkoa ottaessa. Illalla lähdettiin tallille katsomaan hevosia ja moikkaamaan Titan "rakastamia" kissoja.

Ressu nauttii iltaheiniä

Tallin ovella

Siivosin tallia samalla kun Titta otti aurinkoa tallin ovella ja piti vahtia, ettei tallikissat pääse yllättämään. Kissoille neiti ei mitään pahaa tee, mutta se on hieman liian innokas, jotta kissat ymmärtäisivät sitä. Muutaman kerran Titta onkin saanut kuonoonsa kunnolla kissankynsistä, mutta eipä ole oppinut mitään.. Toivottavasti ei vain neidin silmään pääse kissa raapaisemaan. Edesmennyt uros kääkkäni saikin kerran kunnon raapaisun silmäänsä, mutta onneksi se parantui silmätipoilla.

Kaikkien kaveri Peikko ei oikein tykkää Titasta..

Taitaa Pekon ilme kertoa kaiken..

Sain tallin siivotuksi ja hevoset ruokittua, kun lähdettiin Titan kanssa vielä pyöräilemään. Kovasti jo kesää odotan, jotta pääsee mökille pyöräilemään ja välillä järveen uimaan. Mentiin noin puoli tuntia rauhallisesti ja tultiin takaisin tallille. Otinkin samalla hevoset sisälle, jonka jälkeen lähdettiin kotia päin ja jätettiin kissat rauhassa ruokailemaan talliin.
Ja lopuksi hyvää pääsiäistä kaikille!

Vaativa hurtta

Sunnuntaina heräiltiin aurinkoiseen, vaikkakin tuuliseen säähän. Tuttu vaativa tuijotus tuntui takaraivossa asti, joten eihän siinä muu auttanut kuin kamppeet niskaan ja ulos. Mitä vanhemmaksi Titta käy, sitä vaativampi siitä on tullut.. Vai onko emännästä tullut sittenkin orja..? Käytiin tunnin lenkki ja meinasi emäntä ilmaan lähteä tuulesta johtuen. Ihmettelin miten tuo pieni koira pysyi maan pinnalla..

Vahti ikkunalla.. meniköhän siellä kissa?

Päivän Titta olikin ikkunalla päivystämässä mitä ulkona tapahtuu ja välillä huilimassa sohvalla. Jossain vaiheessa otettiin imuri esille ja pitihän sitä letkua käydä puremassa, vaikka emäntä oli komentanut neidin petiin. Pitää pian imurinletku uusia kun alkaa olla imuteho heikkoa, kun jostain syystä ilma pihisee aukoista ulos..

Pihallakin piti käydä päivystämässä tilannetta.

"Mee muualle kuvaamaan.."

Hetken jo luulin, että Titta väsähti ja saisin loppupäivän touhailla omiani kun näin neidin nukkumassa "kielletyllä" paikallaan, sohvalla. Siellähän se oli kääriytyneenä torkkupeittoon, niin että nenänpää vain näkyi. Tuskin edes silmiä viitsi avata. Kellon lähestyessä iltakuutta rupesi kuitenkin liikehdintää tapahtumaan ja kun kerran emännälläkään ei siinä vaiheessa mitään järkevää tekemistä ollut, niin lähdettii lenkkeilemään tunniksi. Että eihän tuo hurtta jaksa koko päivää sisällä olla. No saapa emäntä liikuntaa näin vapaapäivinä..

Kaverikirmailua

Vasemmalla Nipsu ja oikealla Nappi

Tänään käytiin lenkillä cavalierpoikien Nipsun ja Napin kanssa. Ilma oli upea, aurinko paistoi ja linnut lauloi. Kaksijalkaisilla meinasi tulla jopa lämmin, kun aurinko lämmitti niin kovasti.
Metsätie jolla oltiin, oli sen verran märkä, että kumppareita tarvittiin. Koirien menoa se ei haitannut, vaan melkoisen kovaahan ne juoksentelivat menemään. Kuvissa näkyvä pelto oli kuivanut hyvin.

Kiituri otti varaslähdön.. Kyllä se taisi olla myös hieman poikia nopeampi.

Tittakaan ei vauhtia säästellyt ja olenkin melko varma, että tämä koira osaa lentää..
Pääsipä neiti toteuttamaan luontaisia vaistojaankin. Heinikossa ilmeisesti oleili jokin pieni jyrsijä, jonka Titta sitten kätevänä tyttönä päästi hengiltään. Sitä ei tosin tiedetä oliko se myyrä vai päästäinen, kun Nipsu saapui paikalle ja nielaisi jyrsijän kokonaisena alle kahdessa sekunnissa! Kaikkiruokaisia nämä koirat...

Suihkua inhoava neiti kahlaili syvissäkin vesilammikoissa, kuin ei mitään hätää olisi. Mutta autappa armias kun olisi tarkoitus mennä pesulle..
Lenkki kesti 1,5h ja rapaise koirat saatiin saateltua autolle. Lenkin jälkeen Titta sai ruuan ja meni huilaamaan emännän kainaloon, lempipaikalleen sohvalle. Loppuillaksi ei kuitenkaan jääty laakereille makaamaan, vaan käytiin vielä illalla toinen 1,5h metsissä samoilu reissu. Tällä kertaa mentiin soramontulle, josta seikkailtiin hiljaisille metsäteille. Kamera ei tietystikkään sattunut mukaan, mutta sieltä tuloksena oli rapainen ja "ei tietystikkään väsynyt koira". Loppuilta meni sohvalla köllöttelynä ja kongia tyhjätessä.

Kuvia ei voi olla koskaan liikaa...

Blogin avaus

Näillä sivuilla esittäytyy oman arvonsa tunteva kääpiöpinserineiti Titta. Viralliselta nimeltään Logobon Brown Hermione on syntynyt 17.7.2003 ja viettää kesällä 8-vuotis synttäreitään. Ikä ei paina missään ja harmaat karvatkin ovat ilmestyneet vain silmien ympärille ja omituisesti tarkalleen korvien väliin.
Titta rakastaa kääpiöpinsereiden tavoin lämpöä. Yöllä saa kivan pienen jalanlämmittäjän peiton alle ja kesäisin neiti makaa auringonpaisteessa niin että mahan alustakin ruskettuu. Pienen koiran tavoin sen ego ei mahdu 30cm korkuiseen kehoon ja vieraat haukutaan niin kotona kuin kylässäkin. Titta rakastaa syödä (vaikka sitten hengiltä) sekä valkoista väriä ja kissoja. (Nämä kaksi liittyvät jotenkin toisiinta..) Oli siis kyseessä lelu, pieni kasa lunta tai valkoinen kissa niin sitä olisi kiva vähän retuuttaa. Inhokkeja puolestaan on kaikki puvut ja tossut, imuri ja palohälyttimen ääni. Neiti on aina valmis lenkille, autoilemaan tai muuten vaan touhaamaan. Väsymään sitä tuskin saa koskaan.

Blogia kirjoittelee -90 syntynyt naisihminen Pohjanmaalta joka pienenkoiran perässä pysymisen lisäksi haaveilee isommasta koirakaverista Titalle. Kääpiöpinserinä Titta on toinen rotunsa edustaja jota olen omistanut. Edesmennyt uroskääkkä Repe valitettavasti menehtyi jäätyään auton alle, ollessaan 2-vuotias.